Kaivelin varastossamme ensimmäisen adventin aikoihin löytääkseni lisää kynttilälyhtyjä. Ja löysinkin. Ja löysin myös myrskylyhtyjä. Monta myrskylyhtyä. Tiedättehän tuon pellistä tehdyn, lamppuöljyllä toimivan peltihirvityksen? Tuumailin siinä mielessäni että ne kaikki 13 lamppuöljyllä täytettävää myrskylyhtyä on hylätty varastoon toimimattomuutensa vuoksi, joten niitä pitäisi myös fiksata.
No tuumasta toimeen. Aikani värkättyäni tulin siihen tulokseen että nuo mokomat lyhdyt ovat varsin onnettomia hökötyksiä, mitä muuta voit odottaa muutaman euron maksavalta tuotteelta? Mutta jos 750 miljoonaa kiinalaista valaisee niillä talonsa, täytyy lyhdyillä olla syvempikin sielunelämä. Olin oikeassa.
Jos vanhassa kanttikoppa-Ladassa oli mukana työkalusarja jolla voi koko auton pistää osiksi, täytyy myös tämä myrskylyhty olla huollettavissa. Nehän molemmat edustavat tuotteita joista miltei jokaisella on joku mielikuva ja molemmat on tehty mahdollisimman halvalla niin että kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus ostaa niitä.
Toden totta, lyhdyn pystyy purkamaan ihan päreiksi jos tarve niin vaatii. Ja ainakin nyt se vaati.
Jos joskus saat päähäsi pistää osiksi tuollaisen lyhdyn, älä nyt ensimmäisenä ainakaan hermostu. Lyhdyn kaikki osat ovat enemmän ja vähemmän summanmutikassa mitattuja, niin paljon osien sovituksissa oli klappia. Välyksillä ei varmaan ole niin suurta väliä kunhan se vaan palaa ja valaisee. Mutta sen muistin entuudestaan että nimitys myrskylyhty ainakin näitten kohdalla vahvasti liioiteltu. Pikkuisenkaan navakampi tuuli sammuttaa koko liekin hetkessä.
Näitä meidän lyhtyjä on ainakin poltettu paljon koska miltei kaikissa sydänlanka oli miltei loppuunpalanut.
Eihän tosissaan se lanka loppu ollut, mutta juurikin niin lyhyeksi mennyt että se imee säiliöstä vain hitusen. Eli pari tuntia paloaikaa. Nainen joka asuu meillä on vahvasti sitä mieltä että kerään nurkkiin kaikkea turhanaikuista ja tarpeetonta roinaa. Tämä mielessäni menin autotalliin, tuohon kaikkien turhien romujen tyyssijaan. Löysin jopa kaksi rullaa öljylampun sydänlankaa jotka olen jostain joskus "löytänyt".
Sehän olisikin ollut liian helppoa ja yksinkertaista että lanka olisi korvattu vain leikkaamalla rullasta passeli pätkä ja vaihtamalla se vanhan tilalle...Vaikka 235 näyttää eri värivariaatioinakin ihan identtisiltä kavereidensa joukossa, niin ilmeisesti Kinkkilässä on satoja ellei jopa tuhansia tehtaita jotka näitä valmistaa.
Arvaat varmaan että punaiset ja vihreät lyhdyt on saman pajan tuotteita. Yllättäen pläkkipellin väriset ja kuparinsävyiset olivat jo toleransseiltaan ihan omaa luokkaansa. Olisikohan voinut olla että suuressa kaukoidän maassa on ihan omat pajat joka osalle ja sitten esimerkiksi "Swallow Brand", "Great Light", "Golden Sun" ja kaikki muut komealtakalskahtavat firmat sitten räimivät näitä lampunkuvatuksia kasaan jalkapallostadionin kokoisissa tehdassaleissa? Ei tiedä. Mutta sen tiedän että jos sulla on värivalikoima näitä lyhtyjä niin joka jumalan värissä on sitten erikokoinen sydänlanka, kuinkas muuten.
Voi perse. Mittasin tyhmyyksissäni tietenkin vain yhden sydänlangan leveyden, nimittäin punaiseen ja vihreään lyhtyyn. Sehän olisikin ollut jo aivan liikaa pyydetty että se rullalla oleva lanka olisi sopinut lyhtyyn heittämällä. Siitä piti jyrsiä reunasta pois 2,4 milliä. OMFG! Kaiken lisäksi se aikanaan Klapan Esson loppuunmyynnistä 1982 ostettu rulla oli hivenen (ehkä 1,2 mm) liian ohutta. Vaan sain kuin sainkin sen tarkoituksenmukaiseen käyttöönsä. Lopussa kerron sitten mitä oikeen tapahtuikaan pidempiaikaisessa käytössä. Uusittu lanka kulki kuljetuspyöränsä avulla urassaan miltei jopa mallikaasti. Ja ainakin se poltti säiliönsä tyhjäksi.
Tästä sain vettä niinpaljon myllyyni että päätin siltä istumalta pestä, puunata ja huoltaa kaikki muutkin lamput. Virhearvio. Sehän ei sinänsä meikäläisen elämässä ollut mikään uusi asia. Viimeistään toisen lyhdyn kohdalla kävi selväksi ettei hommassa ollut järjen hiventäkään. Jos tämä työ olisi tehty jossain liikkeessä (vaikka tuskin kukaan businessihminen noin järjetöntä työtä edes tekeekään) se olisi varmasti maksanut maltaita. Eli olisit helposti huollon hinnalla Kiito 750 kuomukärryllisen kaikennäköisiä ja -kokoisia lyhtyjä. Ja vielä vuoden lamppuöljyt kaupanpäälle.
Suomalainen mieshän ei anna periksi ennenkuin sydänkäyrä on suora. Sitten tuli ilta vastaan. Ja tuli toinenkin ilta vastaan. Sitten niitä iltoja olikin paljon vastassa. Olet oikeassa, lakkas lamppujenhuolto nappaamasta. Onneksi sain joulunpyhiksi sentään kaksi vihreää, kaksi punaista, kaksi kirkasta ja yhden kuparinvärisen kuntoon.Nyt ne loput reppanat odottaa edelleenkin omaa vuoroaan, oletettavasti maailman tappiin.
Lopussa yleensä tehdään yhteenveto. Opettavaiseksi lopputulokseksi tässä tuli se että seitsemästä kunnostetusta lampusta kolme toimii edelleenkin kuin unelma. Ne pahnanpohjimmaiset punaiset ja vihreät olisivat varmaan vaatineet Kalashnikov-voitelun toimiakseen. Eli hienoa hiekkaa mekanismiin. Ohut sydänlanka ei tietenkään aikansa lamppuöljyssä liottuaan kulje hammaspyörän avustamana kunnolla. Joudut joka sytyttämiskerralla avaamaan palopään ja kiskomaan pihdeillä lankaa esille. Jostain syystä se sydän kuitenkin kulkee moitteetta alaspäin joka ei missään tapauksessa ole tarkoitus. Ei ole siis ihme ettei meidän talossa ole montaa kertaa valoa näkynyt näissä yksilöissä. Mutta nyt tiedän jos joku joskus kysyy kannattaako vanha myrskylyhty kunnostaa tai kierrättää. Vastaan miettimättä:"Kierrätä ja hanki uusi koska korjaaminen ei kannata". Oikeastaan pitäisi sanoa että osta Havin kynttilä, sillä on hyvä sydän.
