Tämä runo ilmestyi postiini eräänä yönä.
Runon mukana oli lähettäjän/kirjoittajan lupa julkaista se....
Kaunis ja niin täynnä tuskaa.
Tutkikaa ja tarkkailkaa läheisiänne.
Näennäisen kovan kuoren alta voi paljastua ihan mitä vaan.
Mutta nyt annamme areenan niile joille se kuuluu:
Yksinäinen vaeltaja
Hän öisiä katuja vaeltaa,
Vain pieni koira seuranaan,
Hän pientä ihmettä odottaa
Luoksein saapuvan
Kyynel poskelle vierähtää,
Katseen alas painaa hän,
Hiljaa huokaa,
Sydän särkynyt on
Tuuli hellästi poskea hyväilee,
Hän tahtoisi tuntea taas sen
Kosketuksen hellän suloisen
Yksinäisyys mielen masentaa
Sydän riekaleiksi revittiin,
Se julmasti tehtiin,
Hän oven sulki perässään,
Ja katosi yöhön pimeään
Hän tahtoo rakastaa taas
Uskoa huomiseen
Kauniiseen rakkauteen
Hän tahtoo tuntea sen
Hän on yksinäinen vaeltaja halki elämän
Unelmistaan pitää kiinni vaikkei niitä saisikaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti