Tänään on ollut aivan erityisen rentouttava lauantai, johtuneeko sitten siitä että on pyhäpäivä. Ei mitään erityistä ohjelmaa vaan pikkuhiljaa ylösnousua, aamupalaa ja pikku puuhailua. Hyvää ruokaa, yhdessäoloa, päiväunia, ulkoilua ja muuta mukavaa. Puhelinkin on ollut vaiti ja se on jo jotain, normaalina lauantaina asiakkaat muistuttavat olemassaolostaan tasaisin väliajoin. Olen vakaasti sitä mieltä että nykyiset aukioloajat ja ostospaikkojen paljous aiheuttavat näennäiskiireen kaikilla.
Pystyykö nykyinen Suomi palaamaan siihen aikaan jolloin kaupat olivat korkeintaan alkuiltapäivään auki ja sunnuntaisin ei ollenkaan? Nykyään tuntuu olevan tarve sille että joku luukku on aina auki. Eikö enään osata varautua siihen että on esim. sellainen asia olemassa kuin kotivara? Enkä tarkoita sitä mitä Pelastustoimi ajaa takaa.
http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/kotivara/
Vaan sitä että aina ei tarvitsisi lähteä kylille hakemaan jotain pientä joka puuttuu. Muistan ajan 70-luvun alkupuolella kun olin pieni, silloin viikonlopun ruoat ostettiin valmiiksi ennen lauantai-iltapäivää. Lauantait ja sunnuntait pyhitettiin levolle ja rauhoittumiselle.
Myönnän itselläni piireitä jotka peilaavat juuri tuosta hankinnan helppoudesta. Ei ole kynnystä enää ottaa avaimet ja lompakko ja hypätä autoon ja ajaa vaikka kahville kaupunkiin jos ei muuta. Olen tietoisesti yrittänyt rauhoittaa menoa ja keskittyä olennaiseen eli perheeseen. Joudun muutenkin tekemään paljon töitä keväällä ja kesällä johtuen työni luonteesta. Olen tänä syksynä pyrkinyt kaikin keinoin siihen että valitaan jääminen lähtemisen sijaan. Helppoa se ei ole ollut. Toivottavasti tämä kurssi säilyy. Ja se säilyy ainakin siihen saakka että keksin jonkin uuden houkuttimen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti